23.10. Leikkauspäivä

Aamulla vähän puuroa ja sen jälkeen paastolle. Sairaalaan Diacoriin klo 13. Pääsin yksityishuoneseen, mikä on kivaa rauhallisuuden kannalta. Toisaalta vähän kurjaa: on yksin ja kun ei kehtaa soitella kelloa sairaanhoitajien vierailut ovat harvassa. Isommassa huoneessa yleensä myös kuulee mielenkiintoisia tarinoita muiden loukkaantumisista.

Sairaanhoitajat kärräävät sängyssä leikkausosatolle n. klo 14:20. Tippa käteen, antibioottia ja nestettä tippumaan. Odotusta: lukemiseksi Kotilääkäriä ja Seuraa. Nukutuslääkäri käy kyselemässä aiemmista nukutuksista. Ei ole ollut ongelmia, hyvin olen nukkunut. Merkitään vihreällä tussilla rasti vasempaan jalkaan - ettei vahingossa avata väärää.

Leikkaussaliin n. klo 14:50. Siirryn sängystäni leikkauspöydälle. Ortopedi Tulikoura tulee moikkaamaan. Mukava tunnelma, naureskellaan tilannehuumorille. Joku kerää leikkausinstrumenttejä valmiiksi. Sairaanhoitaja kiinnittää sydämen toimintaa, verenpainetta ja happisaturaatiota mittaavia laitteita. Nukutuslääkäri tulee, hyvää yötä. Nukahtaminen kestää n. 30 sekuntia.

Heräämössä aika uneliaana. Happimaski on naamalla ja lämmityshuovan alla mukavan lämmintä. En tiedä mitä kello on, joku kysyy jotain ja kertoo että vamma oli samanlainen kuin vuosi sitten korjatussa oikeassa jalassa. Jalkaa vähän särkee. Kerron sen kun kysytään ja saan kai jotakin kipulääkettä. En oikein muista. Hoitaja tarkkailee lähes koko ajan. Jossain vaiheessa happinaamari otetaan pois ja kun kerron kivunkin hellittäneen soitetaan osastolle että saavat tulla hakemaan.

Huoneessa klo 17. Soitto Samulille. Lupaa tulla katsomaan illalla. Tekstiviesti Sannalle: kerron että olen hengissä ja leikkaus meni kai ihan hyvin. En jaksa soittaa ja puhua. Illalla vähän oksettava olo, mutten kehtaa soittaa nappia ja häiritä hoitajia, ehkä se menee ohi kohta. Samuli tulee, mukavaa. Olen aika väsynyt mutta kai jotain johonkin vastaankin. Sairaanhoitaja kysyy haluaisinko mustikkasoppaa tai muuta pientä syötävää. Ei pysty, ei oikein tee mieli juodakaan vaikka kai pitäisi. Saan pahoinvointilääkettä, se auttaa nopeasti.

Samulin lähdön jälkeen sairaanhoitaja tulee sammuttamaan valot. Heräilen yöllä puolen tunnin välein. Selällään makaaminen puuduttaa muttei uskalla jalan takia kääntyä. Yöhoitaja käy useamman kerran, laittaa antibioottia tippumaan ja jossain vaiheessa kipupiikin reiteen. Sen jälkeen saan nukuttua paremmin.