perjantai 8. elokuuta 2008
Lämpöä riittää
Ei niinkään ulkona vaan omassa kehossa. Edelleen 37 säännöllisen syklin mukaan: aamulla tasan, iltapäivällä yli ja illalla alle. Yritin kahtena päivänä käydä kävelemässä ja hölkkäämässä, mutta olo huononi ja lämpötila nousi. Ei sitten. Lääkärissä otettiin herkkä-CRP, borrelioositesti ja joitain perusverikokeita. Tulokset saan ensi viikon lopulla. Toivottavasti olisin terve jo silloin.
maanantai 4. elokuuta 2008
Vaikeuksien kautta vaikeuksiin
Lyhyestikin pitkä tarina:
Vuokatin viikko meni hyvin, 18.5 tuntia liikuntaa: hiihtoa, pari punttistreeniä ja yksi juoksulenkki. Samuli sairastui torstaina, minä kestin terveenä kotiin asti. Sunnuntaina räkä valuikin sitten jo molemmilta. Rehellistä flunssaa kesti vajaat 2 viikkoa. Sen jälkeen elimistö ei kai huomannut että tauti oli ohi. Kuumeilu jäi päälle vielä 2.5 viikoksi. Yhteensä siis 4.5 viikkoa kuumetta, lukuisia laboratoriotestejä mutta mitään ei löytynyt. Sydänlihastulehdustakin epäiltiin oireiden (rintakipu, sivuääni + pieni omituisuus sydänfilmissä) takia. Ultraäänikuvissa näkyi kuitenkin terve sydän, jonka joku läppä lääkärin mukaan pikkusen falskaa - kuten useimpien ihmisten. Ainoa selitys kuumeilulle tuntui olevan elimistöni ylikierroksilla käyvä immuunipuolustusjärjestelmä josta oireina myös sairastamani astma + allergiat. Ylikierroksilla oleva puolustus ei ymmärrä taudin olevan ohitse vaan jatkaa taistelua olematonta uhkaa vastaan. Söin 10 päivää kortisonitabletteja jotta elimistö laskisi vastustuskykyä ja lämmön nostamista. Sivuvaikutukset olivat melkoiset - silmien pistely ja valoarkuus, ailahteleva epätoivoon, jopa masennukseen ajautuva mieliala, itkuisuus, leposyke lähellä 100/min ja jyskyttävä päänsärky. Pahinta kaikesta että kaikki leikatut jäseneni - akillesjänne, kyynärvarsi ja molemmat takareidet kipeytyivät paikallaolosta. Eniten olin huolissani viimeksi leikatusta takareidestä, kuntoutushan oli menossa täysin pieleen kun en kyennyt jumppaa tekemään ja venyttelykin tuntui pahalta.
Auttoiko kortisonikuuri vai se etten viikkoon kävellyt postilaatikkoa pitemmälle, en tiedä, mutta maaliskuun puolivälissä kuumeilu loppui. Viikon verran totuttelin liikkumiseen ja siitä sitten reippaasti SV:n pääsiäisleirille (4 vrk) missä suunnistettiin, juostiin tai hiihdettiin (Paimion putkessa) pari kertaa päivässä. Ihmeen hyvin jaksoi, viimeisenä päivänä alkoi tuntua kipua takareidessä, se vähän huolestutti.
Leirin jälkeen pari vuorokautta kotona ja Samulin kanssa Paljakalle hiihtämään. Lunta riitti lähes metrin verran ja ladut olivat hyvässä kunnossa. Neljäntenä päivänä alkoi vähän hyydyttää ja ilmeisesti leikatun akillesjänteen alla oleva limapussi tulehtui. En siitä kuitenkaan lenkkien jälkeisen jääpussin pitämistä enempää välittänyt - kyllähän se paranisi kun pari päivää lepäilee hiihtoviikon jälkeen kotona.
Ei se akilles parantunut. Pari viikkoa annoin sen olla aika rauhassa ja etupäässä pyöräilin, kävin spinningissä, härdelöin ja jumppasin. Sen jälkeen tuntui paremmalta ja kävin muutaman kerran seuran treeneissä suunnistamassa ja juoksin vetotreenejä. Takareisi kipeytyi. Pidin pari viikkoa taukoa suunnistuksesta, juoksin pitkiä VK-lenkkejä ja kaikki muut treenit crosstrainerilla. Takareisi parani, akilles kipeytyi kunnolla uudelleen. Nyt se ei sietänyt oikeastaan kävelyäkään. Kesäkuun loppupuolelle asti yritin: crosstraineria, vesijuoksua, pyöräilyä ja takareisijumppaa. Takareisi tuntuikin hyvältä, mutta akilles oli ja pysyi kipeänä. Sairastuin 9 päivän kuumeiluun: ei nuhaa, ei yskää, ainoastaan kuume ja heikko olo. Kärsivällisyys alkoi todella olla koetuksella.
Päätin että jotain on tehtävä. Tervehdyttyäni ortopedille joka tökkäsi limapussiin kortisonia. Siitä kuuden päivän kuluttua juoksin ilman kipuja. Kuumeilu oli kuitenkin tehnyt tehtäviään ja paluu arkeen oli aika tyly. Kolmen päivän mielestäni vihdoinkin hyvän treenaamisen jälkeen täysin piipussa. En jaksanut edes kaupassa poimia omenoita ylähyllyltä pussiin lepäämättä välillä. Jalan ulkosyrjä kipeytyi niin ettei voinut kunnolla astua. Palautuminen siitä ja uupuneesta tilasta kesti viikon jonka aikana yritin tehdä kevyttä liikuntaa. Akilles ja takareisi tuntuivat edelleen hyviltä.
Sen jälkeen mentiinkin lievässä myötätuulessa 2 viikkoa kunnes taas sairastuin n. 12 tunnin treeniviikon jälkeen liiankin tuttuun kuumeiluun. Nyt 8 päivä kuumeessa kotona istuessa menossa. Akilles ja takareisi juilivat taas pikkuisen. Eivät kestä paikallaoloa - eikä tosin tuo yläpääkään tahdo kestää... Vuoden 2008 voisi minun puolestani pyyhkiä kalenterista.
Vuokatin viikko meni hyvin, 18.5 tuntia liikuntaa: hiihtoa, pari punttistreeniä ja yksi juoksulenkki. Samuli sairastui torstaina, minä kestin terveenä kotiin asti. Sunnuntaina räkä valuikin sitten jo molemmilta. Rehellistä flunssaa kesti vajaat 2 viikkoa. Sen jälkeen elimistö ei kai huomannut että tauti oli ohi. Kuumeilu jäi päälle vielä 2.5 viikoksi. Yhteensä siis 4.5 viikkoa kuumetta, lukuisia laboratoriotestejä mutta mitään ei löytynyt. Sydänlihastulehdustakin epäiltiin oireiden (rintakipu, sivuääni + pieni omituisuus sydänfilmissä) takia. Ultraäänikuvissa näkyi kuitenkin terve sydän, jonka joku läppä lääkärin mukaan pikkusen falskaa - kuten useimpien ihmisten. Ainoa selitys kuumeilulle tuntui olevan elimistöni ylikierroksilla käyvä immuunipuolustusjärjestelmä josta oireina myös sairastamani astma + allergiat. Ylikierroksilla oleva puolustus ei ymmärrä taudin olevan ohitse vaan jatkaa taistelua olematonta uhkaa vastaan. Söin 10 päivää kortisonitabletteja jotta elimistö laskisi vastustuskykyä ja lämmön nostamista. Sivuvaikutukset olivat melkoiset - silmien pistely ja valoarkuus, ailahteleva epätoivoon, jopa masennukseen ajautuva mieliala, itkuisuus, leposyke lähellä 100/min ja jyskyttävä päänsärky. Pahinta kaikesta että kaikki leikatut jäseneni - akillesjänne, kyynärvarsi ja molemmat takareidet kipeytyivät paikallaolosta. Eniten olin huolissani viimeksi leikatusta takareidestä, kuntoutushan oli menossa täysin pieleen kun en kyennyt jumppaa tekemään ja venyttelykin tuntui pahalta.
Auttoiko kortisonikuuri vai se etten viikkoon kävellyt postilaatikkoa pitemmälle, en tiedä, mutta maaliskuun puolivälissä kuumeilu loppui. Viikon verran totuttelin liikkumiseen ja siitä sitten reippaasti SV:n pääsiäisleirille (4 vrk) missä suunnistettiin, juostiin tai hiihdettiin (Paimion putkessa) pari kertaa päivässä. Ihmeen hyvin jaksoi, viimeisenä päivänä alkoi tuntua kipua takareidessä, se vähän huolestutti.
Leirin jälkeen pari vuorokautta kotona ja Samulin kanssa Paljakalle hiihtämään. Lunta riitti lähes metrin verran ja ladut olivat hyvässä kunnossa. Neljäntenä päivänä alkoi vähän hyydyttää ja ilmeisesti leikatun akillesjänteen alla oleva limapussi tulehtui. En siitä kuitenkaan lenkkien jälkeisen jääpussin pitämistä enempää välittänyt - kyllähän se paranisi kun pari päivää lepäilee hiihtoviikon jälkeen kotona.
Ei se akilles parantunut. Pari viikkoa annoin sen olla aika rauhassa ja etupäässä pyöräilin, kävin spinningissä, härdelöin ja jumppasin. Sen jälkeen tuntui paremmalta ja kävin muutaman kerran seuran treeneissä suunnistamassa ja juoksin vetotreenejä. Takareisi kipeytyi. Pidin pari viikkoa taukoa suunnistuksesta, juoksin pitkiä VK-lenkkejä ja kaikki muut treenit crosstrainerilla. Takareisi parani, akilles kipeytyi kunnolla uudelleen. Nyt se ei sietänyt oikeastaan kävelyäkään. Kesäkuun loppupuolelle asti yritin: crosstraineria, vesijuoksua, pyöräilyä ja takareisijumppaa. Takareisi tuntuikin hyvältä, mutta akilles oli ja pysyi kipeänä. Sairastuin 9 päivän kuumeiluun: ei nuhaa, ei yskää, ainoastaan kuume ja heikko olo. Kärsivällisyys alkoi todella olla koetuksella.
Päätin että jotain on tehtävä. Tervehdyttyäni ortopedille joka tökkäsi limapussiin kortisonia. Siitä kuuden päivän kuluttua juoksin ilman kipuja. Kuumeilu oli kuitenkin tehnyt tehtäviään ja paluu arkeen oli aika tyly. Kolmen päivän mielestäni vihdoinkin hyvän treenaamisen jälkeen täysin piipussa. En jaksanut edes kaupassa poimia omenoita ylähyllyltä pussiin lepäämättä välillä. Jalan ulkosyrjä kipeytyi niin ettei voinut kunnolla astua. Palautuminen siitä ja uupuneesta tilasta kesti viikon jonka aikana yritin tehdä kevyttä liikuntaa. Akilles ja takareisi tuntuivat edelleen hyviltä.
Sen jälkeen mentiinkin lievässä myötätuulessa 2 viikkoa kunnes taas sairastuin n. 12 tunnin treeniviikon jälkeen liiankin tuttuun kuumeiluun. Nyt 8 päivä kuumeessa kotona istuessa menossa. Akilles ja takareisi juilivat taas pikkuisen. Eivät kestä paikallaoloa - eikä tosin tuo yläpääkään tahdo kestää... Vuoden 2008 voisi minun puolestani pyyhkiä kalenterista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
